Älypuhelinten ja somen myötä voisi luulla, että ihmisten osallistuminen kansalaisyhteiskuntaan olisi korkeammalla tasolla kuin koskaan ennen.
Uskon että näin juurikin on, mutta se ei näy akateemisiin piireihin asti, koska osallistumista on paljon vaikeampi mitata digitaalisessa maailmassa. Nykyään suositaan suljettuja alustoja kuten Tiktokia ja Discordia, joista on hyvin vaikea saada irti populaatiotason tilastoja. Twitter jakoi vielä 2010-luvulla laajaa tilastodataa, mutta on käsittääkseni nostanut hintoja rajusti uudessa omistuksessa.
Toisaalta varjopuoli on, että suljettujen alustojen kautta on helpompi ohjailla massoja. Facebook jäi taannoin kiinni Cambridge Analytica -tapauksessa, mutta luulen että koko ala otti siitä väärät opit eikä näistä enää jäädä kiinni. Esimerkiksi Nepalin vallankumouksessa on hyvin isot panokset, koska rajanvedosta on naapurustossa muutenkin kiistoja, joten vaikea uskoa että algoritmeja ei olisi peukaloitu suuntaan tai toiseen.
Ehkä nivoutuu siinä mielessä AP:n ajatukseen, että nykyaikana ei välttämättä tule samanlaista proletariaatin nousukautta kuin historiassa, koska yhä pienempi eliitti voi ohjailla yhä vahvemmin yhteiskuntaa ja kaapata resurssit. Sen kummemmin en osaakaan demografiakysymyksiin ottaa kantaa.
En tiedä paljoa sähkömarkkinoista, mutta kai vanhassakin mallissa täytyi olla yhtä lailla kustannuksia kun tuotanto ja kulutus eivät osuneet saman vartin sisään? Ne kustannukset vain maksoi joku muu kuin tuulipuistoyhtiö.
Maalaisjärjellä veikkaan, että tämän muutoksen suurin voittaja ovat tasesähkön tuottajat (vesivoima, akkuvarastot), jotka pystyvät nyt taloudellisesti hyötymään tuotanto- ja kulutuserojen tasaamisesta lyhyemmällä aikajänteellä. Tämä lopputulema olisi minusta myös ihan hyvä, koska tasesähkö on tärkeä hyödyke ja sen tuottamisesta saakin kääriä voittoa.